Näi se lauantai men!

Jouko ja Helena kyläilivä meil, vähä se ol enoo arveluttanu, uskaltaak he tulla, ku äiti ol ollu vähä pahal pääl aamul. No, onneks äiti ei ol kovi pitkävihast sorttii olleskaa, jote hä ol rakkaurel saanu sit ruoanki tehtyy. Kyl sen ny ymmärtää, et se ruoalaitto on vähä välil pakkopullaa, ku sitä joutuu joka päivä tekemää, mut se, et kuitenki määki ain saa hyvää rakkaurel tehtyy ruakaa! Ole nii ilone, ku kaik on taas hyvi! Kaks kertaa olen ollu tänäpä kaupungil, uuret askartelutavaratki sai haettuu. Ensiks Distress Marker-tussit, ku Minna ol Sinellist tuanu, sit mä hai viäl valmiiks stanssattui kuvi, ku neki ol ollu mua varte varauksel. Mut nyt saa taas tehrä ja se on mukavaa!