Aikamoine viikolopu alku

No, oli kyl kiältämät, ku perjantain näi ystävä, ku en muist, kosk olisi viimeks nähny. En edes meinannu tunnistaa, ku ol just parturis ollu, ihmetteli ens, mut kyl sit siin tul morjestettuu kans. Miättisi kans sitäki, kummot Jari jaksaa kuunnella sitä meiän puheen kälätyst, ku just mentii siihe häne taakke linja-autos. No, ei se tainnu hänt pahemmi haitata, kyl hä olis ilma muut sanonu, jos se hänt häirinny olis. Tänää mä vaa ole onnelline, ku meil on kaik hyvi, näi se on, näi se menee!